Suomenlinna Itämeren linnoituksena

Suomenlinna on Helsingin edustan kallioluodoille vuonna 1748 perustettu merilinnoitus. Tälle sivustolle on koottu tietoa Suomenlinnan historiasta.

Suomenlinna on Helsingin edustan saarille vuonna 1748 perustettu merilinnoitus. Se on historiansa aikana kuulunut Ruotsin ja Venäjän alueeseen ja toiminut osana laajempaa linnoitus- ja puolustusverkostoa. Historian vaiheet ovat jättäneet jälkensä Suomenlinnan maisemaan ja arkkitehtuuriin. Se edustaa ainutlaatuista sotilasarkkitehtuuria, bastionilinnoitusta, jonka linnoituksen perustaja Augustin Ehrensvärd (1710–1772) sovitti Helsingin edustan kallioluodoille, luonnonmuotoja ja kalliota hyödyntäen. Nykyään se on maailmanperintökohde, osa Helsingin kaupunkia ja Suomen suosituimpia matkailukohteita.

Mikä on linnoitus?

Linnoitus on tukikohta, joka on rakennettu tykistö- ja tuliasepuolustusta varten. Sijaintinsa mukaan linnoitukset ovat joko maa- tai merilinnoituksia. Suomenlinna on kallioluodoille rakennettu merilinnoitus, joka noudattaa bastionilinnoituksen periaatetta. Bastionilinnoitus on uuden ajan tyypillisin linnoitusmuoto. Se muodostuu kurtiinien yhdistämistä bastioneista sekä laajoista esivarustuksista, joita rakentamalla pyrittiin estämään vihollisen eteneminen.

1600- ja 1700-luvuilla tykistön kehitys mullisti tavan rakentaa linnoituksia. Matalat, maavallien suojaamat linnoituslaitteet korvasivat korkeat ja paksut muurit, jotka näkyivät kauas. Armeijoiden koko kasvoi ja tarvittiin aiempaa enemmän muona- ja ammusvarastoja hyökkäys- ja puolustussotaa varten. Puolustusjärjestelmää suunniteltaessa laskettiin tarkasti tykkitulen kantama suhteessa niiden linnoitusrakenteiden sijoitteluun. Bastionijärjestelmä perustui monimutkaiseen geometriseen muotoon. Bastionilinnoitusten rakentajana tunnetaan erityisesti Sebastian le Preste de Vauban (1633–1707).

1700-luvulla linnoitusten suunnittelu oli kehittynyt lähes tieteeksi. Bastionijärjestelmä oli käytössä Euroopassa 1800-luvulle asti. Tapa linnoittaa muuttui 1860-luvulla kun käyttöön tulivat rihlatut ja takaaladattavat tykit. Linnoitusten rakentaminen ja erityisesti niihin sijoitettavan tykistön ylläpitäminen oli kallista, joten niiden toiminta oli vahvasti sidoksissa rahoitukseen ja poliittiseen tahtoon.

Tutustu Vaubanin linnoituksiin. Linkki aukeaa Unescon sivustolle.

Miksi Suomenlinna rakennettiin Helsingin edustalle?

Sveaborgin, nykyisen Suomenlinnan linnoituksen perustamisen taustalla oli 1700-luvulla syttynyt konflikti Venäjän ja Ruotsin välillä. Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja merkittävimmät itäiset linnoituksensa Venäjälle 1700-luvun alkupuoliskolla käydyissä sodissa. Ruotsin ja Venäjän välille solmitut Uudenkaupungin rauha 1721 sekä Turun rauha 1743 merkitsivät aluemenetyksiä nykyisen Suomen alueelle. Ruotsin valtakunnan itäisen rajan, Suomen, puolustuksen parantaminen katsottiin välttämättömäksi.

Vuoden 1747 valtiopäivillä syntyi päätös rakentaa keskuslinnoitus laivastotukikohtineen Helsinkiin ja rajalinnoitus Loviisan edustalle Degerbyhyn sekä Svartholmaan. Loviisaan perustettu rajalinnoitus, place frontière, turvasi Ruotsin itärajan ja Viapori toimi varikkolinnoituksena, place d`armes.

Itämeren alueen voimasuhteet muuttuivat kun Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703. Se nimettiin Venäjän keisarikunnan pääkauungiksi jo vuonna 1712 ja kaupungista kehittyi Itämeren alueen voimakas keskus. Pietaria suojasi Kronstadtin linnoitus. Mereltä Ruotsiin suuntautuva hyökkäys pyrittiin estämään Suomen etelärannikon linnoitteilla. Ruotsalaisille oli tärkeää estää venäläisten laivojen purjehtiminen länteen Itämeren rannikkoa myötäillen. Purjehtiminen Tukholmasta itään kesti kauan, joten Suomen rannikolle perustettu linnoitus toimisi varikkolinnoituksena. Helsingin edustan luodot muodostivat suotuisan luonnonsataman ja linnoitus suojaisi sinne vievät laivaväylät.

Lue lisää linnoituksen rakentamisesta. Linkki aukeaa Suomenlinnan verkkosivulle.

Suomenlinnan ainutlaatuisuus

Merilinnoitusta rakennettaessa sovellettiin eurooppalaista linnoitusperiaatetta, mutta järjestelmään oli tehtävä muutoksia kallioluotojen muodon ja graniittimateriaalin mukaan. Linnoituksen rakennusmateriaalina käytettiin paikallista, linnoituksesta louhittua kiveä. Bastionilinnoituksen periaatteet sovellettiin korkeudeltaan vaihtelevaan saaristomaisemaan. Merilinnoituksesta muokkautui epäsäännöllinen bastionilinnoitus. Sen puolustusmuurit toimivat myös linnoituksen käyttöä tukevina hyötyrakennuksina.

Linnoituksessa näkyvät ruotsalaisen, venäläisen ja suomalaisen ajan kerrostumat. Suomenlinna liitettiin maailmanperintökohteiden joukkoon vuonna 1991. Pinta-alaltaan 80 hehtaarin kokoinen, 200 rakennusta ja kuusi kilometriä puolustusmuuria käsittävä linnoitus sijoittuu kuudelle, alun perin erilliselle saarelle. Nykyään se on maailmanperintökohde, osa Helsingin kaupunkia ja Suomen suosituimpia matkailukohteita.

Lue lisää Suomenlinnan maailmanperintöasemasta ja merkityksestä. Linkki aukeaa Suomenlinnan maailmanperintökohteen omalle verkkosivustolle.