Suomenlinnan ortodoksinen varuskuntakirkko venäläisellä aikakaudella.

Venäläinen aikakausi (1808–1918)

Venäläisellä kaudella Krepost Sveaborgista tuli iso venäläinen yhteisö ja varuskunta.

Suomen sodan aikana vuonna 1808 linnoitus antautui Venäjän armeijalle, ja siitä tuli Venäjälle kuuluva laivastotukikohta. Krepost Sveaborgina tunnettu linnoitus ei kuulunut Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan vaan toimi venäläisen sotilashallinnon alaisuudessa. Sillä oli uusi tehtävä: suojata Pietaria ja kasvavaa Helsinkiä sekä toimia laivastotukikohtana. Linnoituksella oli myös poliittista merkitystä venäläisen vallan osoittajana Helsingissä.

Venäläisellä kaudella linnoitus oli iso varuskunta, jossa asui pysyvästi sijoitetun sotaväen lisäksi sotilaiden ja upseerien perheitä, palvelusväkeä sekä kauppiaita. Varuskunnan venäläisellä yhteisöllä oli vain vähän yhteyksiä Helsingin väestön kanssa. Suomenlinnan maamerkkinä tunnettu ortodoksinen varuskuntakirkko valmistui 1854.

Krimin sodan aikana 1855 englantilais-ranskalaisen laivaston pommituksen aiheuttamat tuhot todistivat, että linnoituksen toimintakyky ei enää vastannut sen mainetta yhtenä Euroopan vahvimmista linnoituksista. Linnoitusjärjestelmää ajanmukaistettiin perustamalla hiekkavalleja ja sijoittamalla linnoitukseen uusia rannikkokanuunoita. Suuret kasarmirakennukset ovat peräisin tältä ajalta.

Tulevan maailmansodan pelossa puolustuksen painopiste siirrettiin linnoituksen edustan ulkosaarille sekä miina-aseen ja nopeiden torpedoveneiden yhteistyön kehittämiseen. Ensimmäisen maailmansodan aikainen kiihkeä rakennusvaihe näkyi etenkin linnoituksen telakalla.

Kuva: Tuntematon / Helsingin kaupunginmuseo (1900-luvun alku)