Nykyään Suomenlinna-nimellä tunnetun merilinnoituksen rakentamistyöt aloitettiin vuonna 1748. Ruotsi oli menettänyt itäisiä alueitaan sodissa Venäjää vastaan. Päätöksellä kaksoislinnoituksen perustamisesta Helsingin edustalle sekä Loviisaan Ruotsi pyrki suojaamaan valtakunnan itärajaa sekä rannikkoa Venäjän hyökkäykseltä.
Kyseessä oli Ruotsin tuon ajan mittavin rakennushanke. Linnoitukseen perustettiin kuivatelakka ja siitä tuli saaristolaivaston tukikohta. Vuonna 1750 merilinnoituksen nimeksi tuli Sveaborg joka suomalisten puheessa kääntyi muotoon Viapori.
Vuonna 1808 linnoitus antautui Venäjän armeijalle. Viapori oli suoraan Pietarin hallinnon alainen eikä kuulunut autonomiseen Suomeen. Linnoitus oli osa Pietarin puolustusrintamaa. Venäläisellä kaudella siellä toteutettiin mittavia rakennushankkeita ja sen merkitys varuskuntana korostui. Krimin sodan pommituksissa vuonna 1855 linnoitus vaurioitui pahoin.
Suomen sisällissodan seurauksena linnoitukseen perustettiin sotavankileiri vuonna 1918.
Linnoituksen nimeksi tuli Suomenlinna toukokuussa 1918 ja se liitettiin Suomen valtioon. Linnoitus siirtyi Puolustusministeriön hallintaan. Toisen maailmansodan aikaan Suomenlinnassa toimi rannikkotykistö ja ilmatorjunta- sekä sukellusvenetukikohta.
Unescon maailmanperintökohde Suomenlinnasta tuli vuonna 1991.
Tutustu historiaan tarkemmin upean 360-kartan avulla. Siirry karttaan tästä.